Blogi

 

AC Oulu toimitusjohtaja Juho Meriläinen: ”Ajokunnon varmistaminen tavalla tai toisella sekä pyöräilykypärän ostaminen (ja käyttäminen) on aika helvetin halpa vakuutus.”

27.11.2018

  AC Oulun toimitusjohtaja Juho Meriläinen

Kun sunnuntaina (melkein) hyppäsin rattiin

Oli sunnuntaiaamu eräänä syyskuisena päivänä. Tai ei se mikään aamu ollut, heräsin hyvin poikkeuksellisesti vasta kello 14.00 päivällä. Kesä oli jo mennyt ja todisteena toimi ikkunaan liimautuneet koivunlehdet. Päätäni särki, mutta ei edes kovin pahasti. Lauantai-ilta oli venynyt suunnitelmista poiketen vähän liian pitkään. Ottaen ennen kaikkea huomioon sen tosiasian, että minulla oli sunnuntaille menoa – tärkeää menoa.

Nousin ylös sängystä ja tunnustelin vointia. Päässä tuntui edelleen pientä jomotusta, mutta ajattelin että ihan normaalia kankkusta tämä on. Painelin suihkuun, jossa viihdyin normaalia pidempään. Käänsin termostaatista ja vesi viileni ja lopulta se oli jo kylmää. Tuli raikas olo, jota hampaiden pesu ja suuvesi vahvistivat.

Kello alkoi lähestyä kolmea ja tiesin, että ihan kohta täytyy lähteä. Kaikesta huolimatta minulla oli hyvä ja itsevarma olo, joka oikeastaan vahvistui minuutti minuutilta. Keräsin kamat kasaan ja nostin autonavaimet taskuun. Kävelin autolle ja istuin kuljettajan paikalle – niin kuin aina. Ennen kuin starttasin auton käyntiin muistin yhteistyösopimuksen teosta lähtien hanskalokerossa olleet Promilless-paketit ja ajattelin, että nyt on muuten hyvä kokeilla tositilanteessa. Olinhan minä niitä liuskoja kielellä kostuttanut harjoitusmielessä monta kertaa. Olin että katotaan saatana mitä tapahtuu.

No mitä tapahtui? Sain liuskan hädin tuskin ulos suustani, kun molemmat ”tyynyt” olivat värjäytyneet ja homma oli selvä – olin ehdottomasti vielä lauantai-illan huuruissa ja todennäköisesti aika pahasti. Avaimet taskuun ja taksi pihalle.

Mikä tarinan opetus sitten on? Itseni tuntien väitän 100%:n varmuudella, että ilman Promilless-testiä, olisin lähtenyt ajamaan autolla. AC Oulu ja Promilless ovat tehneet yhteistyötä markkinointimielessä ja sitähän tämäkin teksti on! Kysymys on vain siitä, että tämä on totta. Olisin helvetti soikoon, lähtenyt ajamaan krapuloissani autolla ja mitä kaikkea olisi voinut tapahtua – sitä ei kukaan koskaan saa tietää ja hyvä niin. Rattijuopumuksesta kiinni jäänyt toimitusjohtaja on suurella todennäköisyydellä entinen toimitusjohtaja.

Olen kertonut usealle henkilölle tämän tarinan. Olen käyttänyt esimerkkinä sellaista ajatusta, että kävelen kadulla. Pysäytän ihmisiä ja kysyn heiltä ”Onko väärin ajaa kännissä autolla?”. He kaikki vastaavat, että ”Kyllä on”. Kysyn heiltä ”Onko tyhmää ajaa pyörällä ilman kypärää?”. Vastaus on sama ”Kyllä on”. Miksi me sitten tehdään niin? Vastaus lienee jotain psykologiaa, jota minä en täysin ymmärrä – suomalaisten itseluottamusta tai vastaavaa, joka saa ajattelemaan, että kyllähän minä pystyn mihin vaan. Muut eivät kylläkään.

Ajokunnon varmistaminen tavalla tai toisella sekä pyöräilykypärän ostaminen (ja käyttäminen) on aika helvetin halpa vakuutus.

Facebook Comments